Heti aamulla huomasin, että enkelimme oli löytänyt tiensä lumen alta ja
nyt voivat yhdessä muurahaisen
kanssa taivaltaa.


Mieletön auringonvalo sai meidät hyökkäämään läheiselle Kärnäkosken laavulle ja
puuhailemaan kaikkea talvista hauskaa.
Mies ja tytär pilkkivät puuhakkaina, tosin ainoa saalis oli vanha kepakko.


Onneksi emme joutuneet kulkemaan tätä kaatunutta puuta pitkin

Minä kuvailin koko päivän ja hoidin ruokahuoltoa.
Laavulla löytyy valmiina aina kuivia puita, ja sain tulen hyvin syttymään.
Nautimme herkuksi paikallisia lammasmakkaroita ja kokista.
Ja palan painikkeeksi tummaa suklaata.
Ihanan täydellinen päivä.



Kärnäkosken vanha mylly


Kärnäkoskea




Vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy




Laavulla




Kyökkipiika tulenvahtina






Viimeinkin, nälkä kurnii jo


Näkymiä laavulta


Talven keskelläkin löytyy suloisia sammalia.







veden kirkkaus näkyy tässä tosi selvästi, kaikki näkyy pohjasta läpi


















välillä taas kalliotutkintaa


takaisin koskelle








Puussa kasvoi tatteja vaiko kääpiä














Tässä meidän perhettä pilkillä


Tässä isä ja tytär, siis Kuolimolla

ON TOSI KIVAA, ETTÄ JO NIIN MONI ON LÖYTÄNYT BLOGINI JA SEURAA SITÄ, KIITOS TEILLE.
Yritän osata löytää mieluisia kuvia ja aiheita, jotka kiinostavat teitä muitakin.
On pyydetty kuvia talostamme ja kodistamme.
Laitan nyt tähän kuvia ulkopuolelta, ja kuvailen sisällä kun ehdin, ja laitan sitten niitäkin.
Thank you all who share this Blog with me.

Tässä kuvaa talomme pihalta, alhaalla järvi Saimaa



Pihanäkymää Saimaalle Partakoskella


Kaksi meidän neljästä Vuodenajat patsaasta, jokainen nainen katsoo omaan ilmansuuntaansa


Pihallamme seisova, mieheni tekemä, vanha kivipenkki


Tässä taloamme, tämä puoli vielä keskeneräinen sisältä sekä osittain ulkoakin


Tuonne ylös laitan, sen tilan valmistuttua, ihanan erkkerihuoneen, jossa
voimme nautiskella aamupalaa tai  iltapalaa


Alussa luulin, että yläkerrassa kummittelee, en uskaltanut mennä rappuja kuin puoleenväliin, ja käsivarren karvat nousivat pystyyn ja alkoi hirvittää. Piti kääntyä takaisin alas.
Täällä oli hurjia kummitusjuttuja, että joku valkoinen nainen kummittelee talossa ja liikkuu öisin huoneessa.
Talon toimiessa kouluna, vanha miesopettaja oli joutunut muuttamaan pois täältä, koska hän alkoi pelätä, en tiedä olivatko kylän pojat käyneet kummittelemassa, vai mitä luuli kuulevansa.
Talossahan on voinut kuolla ihmisiä, meidän pihalla ja mäellä
on tapettu paljon sotilaita 1700-luvun lopun sotien aikana, ja on kerrottu,
että ruhtinaan palvelustytöt katosivat oudosti...


Pihamme suihkuallas, vielä keskeneräinen, kesäksi toivottavasti saamme toimimaan


Tässä kaksi 4-sarjan soittajapatsaista


Taas näkymää vanhaan ruhtinaan puistoon sekä Saimaalle


Takapihan puolta, portaat vielä keskeneräiset, sekä yläikkuna vaiheessa...


Meidän kanojen, kukkojen ja pupujen valtakuntaa

Laitoin jo pääsiäisruohot tai oikeesti spelttijyvät itämään. Niissä menee aina aikansa, ja tänä vuonna emme siis vietä pääsiäistä pääsiäisenä kotona, vaan juhlimme sitä etukäteen.
Tällaisia ihania syötävän söpöjä kynttilöitä löysin pääsiäiseksi Tuliniekasta.


tässä ilahduttavat kotona


tässä ilahduttavat ravintolassani ja pääsiäispupu vahtii



tässä ne ruohot kohisten kasvaa

Harmillisen pitkä tauko tullut täällä vierailuuni, mutta nyt on ollut aika tehdä vähän toisenlaisia juttuja.
Laitan muutamia kuvia matkaltani ja tässä vähän muisteluita.
Kyllähän osa sydämestä jäi sinne Italiaan.
Ihmiset olivat ihanan sydämellisiä ja maisemat jumalaisen kauniita, niin erilaisia kuin täällä kotimaassa.
Ja se ruoka ja  ne maut - oo lalaa -  siellä on pitkät perinteet ruokahistorialla, ja sen tuntee maussa.
Suomalaiset juustot ja makkarat ovat laadukkaita ja herkullisia, mutta siellä ihan oma maailmansa.
Joten tämä piika siis raahasi matkalaukut pullollaan juustoja, oliiviöljyä, salamimakkaroita, pastaa, kapriksia ja muita herkkuja kotituliaisiksi.
Lentokentällä vielä purettiin, punnittin ja pakattiin kaikkien kasseihin, jonne vaan mahtui, minun herkkuja.
Ja sitten jouduin vielä tullissa erikoistutkintaan, kun vaan piippasi ja piippasi, kun menin portista, lopulta antoivat periksi ja näyttivät että voin mennä.
Kaverini jännäsivät miten käy ja löytyykö piipin syy. Farkuissa varmaankin joku niitti piippasi, jäi mysteeriksi.
Ja tytölle tietenkin piti tuoda tuliaisia, vähän vaatteita, meikkiä, kengät ja herkkuja.
Suunnitelmia on paljon ja katsotaan mitä kaikkea saan toteutetuksi ravintolaan liittyen.
tässä näkymää SanMarinon miltei huipulta


lisää näkymiä SanMarinon muureilta


matkalta hotelliin laakson viljelysmaita, käynnillämme oli juuri viikkoa aiemmin satanut
runsaasti lunta, ja joillain alueilla sitä oli 2-4 metriä. paikalliset olivat kauhuissaan, se oli heille katastrofi

lihakauppiaan herkkuja ja maistiaisia

juustolassa vierailua ja kaupan herkkuja maistelemassa ja ostamassa


ikkunaostoksilla,  makkara/lihakaupan suloinen näyteikkuna; tämä possu sai nauttivia katseita eikä tule syödyksi


pienen kynttiläkaupan valikoimaa

hotellin pakkauskoristelua


sain ihania vinkkejä kattauksiin enkä osannut lakata ihastelemasta kauneutta


potpourri tuoksui jokapuolella, myös hotellihuoneissa, kauniisti aseteltuna, mitä erikoisimmissa
astioissa ja vaaseissa


hotelli on täynnä tosi vanhoja käsinmaalattuja huonekaluja


sängynpäätymme


hotellihuoneen seinään ulokkeeseen suoraan käsinmaalattu teos... ihana... ja joka huoneessa
käytävän kaidetta hotellissa


aulabaaria vastaanotossa


monen ruokalajin illallinen, tässä lihapääruokia, kanaa, tuoremakkaraa, possua, nautaa, kasviksia


casa artusin seinältä kartta, jossa romagnan alueen paikallisia lähiruokaherkkuja


jättiläispata kanaherkkuineen ja liemineen


tuorejuusto -suklaajälkiruoka kivasti tarjoiltuna


näyttelyvitriinissä monia taidokkaasti tehtyjä paperimassa-astioita

Nyt lähdössä Italiaan, odotan innolla matkaa. Kotiin jäävä perhe odottaa tuliaisia kotiin,

ja niitä tuodaan.

 

 

Pari päivää puuhasteltu kodin ja kanalan kimpussa. Pakkanen huurruttanut kanalan kiviseinät kauniiksi kimaltelevaksi riitteeksi. Laitettiin superpaksu kerros purua. Kun lämpenee ja riite sulaa, puru imee kosteuden eikä vesi lillu maassa. Ja elukat tykkää. Puput ihan innoissaan.

Mies rakentanut taloa kaverinsa kanssa. Jeesaavat toisiaan puolin ja toisin. Talohan on valmistunut jo 1885, ja sillä hieno historia. Täällä sodittu isoja taisteluita meidän tontilla ja talo ollut sairaalana ja kouluna. Myös kahvilani ja tanssi- ja ruokaravintola toiminut tiloissa ennen meitä. Ja aikoinaan tietenkin Ruhtinaan kesähuvilana.

Museovirastolla sanansa sanottavana ulkopuolesta, sisällä saamme toimia kuten haluamme.
Ja haluamme palauttaa talon entiseen arvoonsa. Se vaan on niin arvokasta ja työlästä. Tämän vuoden aikana pitäisi saada valmiiksi taas osa talosta.

Aamulla popsittiin taas maukkaita munia ja salaattia.

Kuvassa kaupan muna ja Tyynen muna. Maussa ja värissä aikamoinen ero. Naminami. Leivoin tänään ruisleipää ja rieskaa. Eilen paistoin jumalaista pähkinä-siemenleipää, jonka tuoksu jo saa veden suuhun.

Sain myös ne uudet silmälasit. Tykkään niistä ja nyt taas näkyy kirkkaasti, kummasti ne lasit naarmuuntuvat. Aina hoidan huolella ja selvisi, että talouspaperi, jolla niitä kuivaan, on paperia, joka hankaa niitä linssejä, koska siinä kiveä!.!!!

Nyt siis ostan ihan valkosta talouspaperia tai pyyhin siihen liinaan.

Tiistai-iltana lähden Italiaan Bergamoon ja Sanmarinoon. Odotan innolla, en ole koskaan käynyt Italiassa.

Aion viedä tuliaisiksi  itse keittämääni mustikkahilloa, puolukkahilloa ja kuivattuja suppilovahveroita. Ja minipulloja Kossua, Fazerin sinistä ja Geishaa. Ja sieltä tuliaisiksi herkkuja tänne tietenkin.

Tyttö kävi tänään lentopalloa pelaamassa ja voittivat kolme neljästä pelistä, kiva harrastus. Ja ollaan lähetetty ja kirjoitettu hurja määrä Ystävänpäiväkortteja.

Sain tänään myös soitettua parille ystävälle, joita en ole toviin nähnyt ja on mukava tietää mitä ystäville kuuluu, vaikkei aina tavattaskaan niin usein.

Huomenna teen Pannacottaa maanantaille. Meillä mimmien kanssa sauna-ilta, jossa herkutellaan, nautitaan viiniä, hoidetaan kynsiä ja hiuksia, päivitetään meikkivinkkejä ja testataan kampausmalleja.

Minä en kyllä meikkaa kun 5-10 kertaa vuodessa, mutta nyt aion hämmästyttää, kun matkustetaan.

Ja nyt matkustan yläkertaan omaan sänkyyn, öitä.

Ai joo, piti vielä laittaa Namin kuva, kun se kävi toivottamassa hyvät yöt pusimalla!

Tänään oli päivien päivä. Aurinko hemmotteli täydeltä taivaalta.

Olenkin rämpinyt kuvaamassa tätä maaseudun kaunista luontoa ja löysin taas koskestamme

pienen Koskikaran, linnun, joka aina lennähtää tänne iloksemme talvella. Yleensä niitä on kaksi tai kolme pariskuntaa, nyt näin vain yhden yksilön. Jos olisi hieno kamera superzoomeilla, näyttäisin siitä upeita kuvia, mutta nyt lintu näkyy vain pieninä pisteinä minun otoksilla. Jäljistä näki, että saukkokin oli käynyt aamusukelluksella.

Koski on kuitenkin huumaavan kaunis. Aurinko ehti jo vähän liian alas, kun piti odotella lokakaivon tyhjennysautoa, että voidaan taas käyttää vessaa ilman, että putki jäätyy. Sellaisiakin talvia koettu, ja sitten otetaan käyttöön varasuunnitelma.

Oikeastaan maalla asuttaessa, ainakin tällaisessa vanhassa talossa, täytyy aina olla varasuunnitelma kaikkeen. Jos vesijohto jäätyy eikä saa vettä - meille taas juuri viime viikolla sattui näin sopivasti käymään - täytyy naapurit ja kaverit asettaa hälytysvalmiuteen.

Navetan asukeille keitetään vesi, että saadaan jäätyneet vedet sulatettua astioista pois ja uudet vedet tilalle. Kulauttavat innoissaan nokistaan alas ja sanovat kiitos. Minä kuulen sen. Ja aina juttelen niiden kanssa ja ne vastaavat. Ja varsinkin Carlokselle puhutaan tietyllä äänensävyllä, ja sitten se kiekuu ja selvittää päivän tilanteen.

Näin kylmänä kautena navettalaiset nukkuvat aikaisin, kesällä kukkuvat yömyöhään...oi saapuos kevät.

No niin, taas eksyin aiheestani eli ihanista maisemista, joista en halua luopua, koski siis kesällä aivan uudenlainen ja talvella kuohuvan kylmä. Ennen tyttöni syntymää kävin aina aamuisin uimassa koko talven, nyt avantouinti jäänyt harmikseni, kun ranka niin raihnainen ja jalat kömpelöt.

Ystävieni kanssa käymme talvellakin koskisaunassa ja notkeammat käyvät uimassa. Parannamme maailmaa ja nautimme maisemista ja seurasta sekä kuohuviinistä ja naposteltavista. Mutta sellaisesta nautinnosta lisää myöhemmin.

Kun aamulla menin apukeittiön uumeniin, meidän omenapuu oli puhjennut kukkaan... kesä saapuu. Mittariin katsomalla sekä ikkunasta lumikasoihin tuijottamalla selvisi hirveä totuus. 27 astetta pakkasta ja metrin vallit. Se siitä kesästä.

Ai että miksi omenapuumme kukkii keittiössämme keskellä talvea? Syy on sellainen, että loppusyksystä kuului pihalla hurja poksahdus. Kun menimme ulos, puuvanhus hiljaa vaikertaen lyyhistyi maahan, ja jätti meille hyvästit.

Maailman parhaita omenoita.

Paniikki iski ja keksimme antaa parhaalle omenapuulle monta uutta elämää. Nyt meillä noin 25 oksaa vedessä, kaikki alkavat kukkimaan ja ovat täydessä lehdessä, ja toivottavasti kun se kevät viimein koittaa, ja asetamme ne hellästi maahan, ne juurtuvat ja suovat joskus maailman parhaita omeniaan meille tai ainakin lapsemme lapsille.

Muisti oli heikko aamulla, koska unta oli mennyt päähän vain noin neljän tunnin verran. Sitä se blogin alun väkertäminen sai aikaiseksi. Kun sain lapsen lähtemään kouluun, laahustin takaisin sänkyyn ja vedin täkin korviin.

Kännykkä soi vähän väliä, enkä voinut laittaa ääntä pois, koska odotin tärkeää puhelua.

Nousin ylös ja laahustin takaisin alakertaan. Hoidin työasiat kuntoon, vastailin sähköposteihin ja lähdin uimaan tai siis juoksemaan uimalla. Pieni kunta ja uimahalli, luxusta ja niin ihanaa ja rauhallista ja hauskaa.

Suloinen Tanja, joka on silmälasihankkijani, odotti minua, ja löysimme uudet tosi nastat kehykset. Lasta heti kiusaamaan, että ostin niittikehykset, kun tiesin hänen sanovan, että ne on varmaan kauheet. Mutta eivät olekaan.

Öljy autossa loppu, lisäpullo ja kotiin, pikainen käynti ravintolassa (30 km) kukkia kastelemassa ja katsomassa, että kaikki kunnossa ja lämpöä riittää, ja taas kotiin. Tänää syötiin eilistä soppaa, huomenna leivotaan leipää.

Odotan niin tiistaista Italian-matkaa, sieltä herkkuja tuliaisiksi kotiin ja ystäville.

Mies kävi kuvaamassa hienoja talvikuvia, laitan yhden aamulla muistutukseksi, miksi täällä korvessa kannattaa asua.

Kauniita unia kaikille.

 

 

 

 
Hienointa mitä olen tehnyt, on tyttäreni Roosa, nuori jo ja lapsi kuitenkin. Hän tykkää myös leipomisesta ja kokkailusta, sekä on tosi taiteellinen. Perinyt isältään, ja ehkä vähän minultakin.
Hyvin rakas, suloinen, kiltti ja kaunis.
Innokas harrastamaan ja puuhastelemaan, höpöttämään, hälläpyörä.
Tekee omia ruokakokeiluja, valmistaa aina perheemme koirille kakkuja  sekä meille hemmotteluherkku-yllätyksiä.
 
Ohessa isän ja tytön yhteinen YSTÄVÄNPÄIVÄN LOVE-PATONKI, herkullinen aamupalaksi tai evääksi rakkaalle tai ystävälle ja mukaan Hyvää Ystävänpäivää-toivotus. Siis ensi viikon tiistaina 14. helmikuuta.
 
Jos et halua itse leipoa, osta esipaistettu patonki, paista ja leikkaa siitä kaksi päätypalaa siten, että ne muodostavat sydämen yhteenlaitettuna. Leikkaa ja koverra sisusta pois, täytä herkkutahnalla.
 
TAHNA
 
graavilohta pieneksi silpuksi hakattuna (tai tonnikalaa tai mätiä)
suolakurkkua pieneksi hakattuna (jos siis käytät tonnikalaa)
tilliä (hakkaa silpuksi)
sipulia pieneksi hakattuna
mustapippuria
hiven suolaa jos tarvitsee (makustele tahnaa)
tuorejuustoa tai majoneesia (älä tee liian löysää, että pysyy kasassa)
purista vähän sitruunaa joukkoon, jos maku vaatii
Paras tulos syntyy, kun valmistat majoneesin itse, saat tuoretta herkkua, valmismajoneesit ovat aivan liian etikkaisia.
 
 
 
 
Ja mieheni on hyvä kokkaamaan, rakentamaan ja tykkäämme molemmat sienestää ja kalastaa. Harmi kyllä, kalastukseen ei kesällä riitä aika, ja kolostusteni takia talvella minusta siihen ei ole.
Ennen ravintolan pitoa silloin nuorina, kävimme virvelöimässä ja saimme paljon kaloja. Olin kova  kalastamaan haukia, joka yksi lempikaloistani.
Läheisessä veneessä olleet vanhat sedät eivät olleet uskoa, kun vähän väliä huusin,
että taas tuli iso hauki.
Syksyllä sienestämme koko perhe, ja pakastimet pullottavat saalista.
Ostan myös joka syksy paikallisilta asukkailta marjoja sekä sieniä, koska tarvitsen niitä ravintolan herkkuihin.
 

 

Navetassamme asustelee kolme hienoa kukkoa, Carlos, Sakke ja Konrad. Kaikilla omat haareminsa,
ja välillä meteli aivan villiä, kun kiekuvat yhteen ääneen.
Kanat munivat meille herkkuja päivittäin, ja usein aloitamme aamun tuoreella munakkaalla.
Carloksen kanat ovat Pepi, Sofia ja Elena, olemme saaneet koko kanaperheen lahjoituksena kasäasiakkailtamme. Carloskin oli kesällä hohtavan valkoinen, kun asustelivat hiekkapohjaisessa häkissä. Nyt kun kuopivat navetassa innoissaan pehkuja ja multaa, ei enää niin valkoinen, mutta toukukas ja onnellinen ja varsinainen gentleman. Nostaa nokallaan ruuan astiasta maahan ja nyökyttelee, tarjoaa sen kanoille, sekä kaakattaa.
Sakella haaremissaan vanha Katariina, pullea ja vähän koppava, sekä Illi, Lilli, Tilli ja Vieno.
Vieno on pienin, mutta sisukkain.
Konradin kanat taas ovat nimeltään Tyyne, Esteri, Adalmiina, Helli ja Aune.
Kanojen nimet tuovat vanhoja sukulaisia mieleen, ei niinkään luonteensa vuoksi, vaan siitä ilosta, että voimme taas nimiä käyttää.
 
Kesällä kanojen suurinta herkkua ovat kastemadot ja koppakuoriaiset; mitä isompi ja vauhdikkaampi mato, sitä halukkaammin ne sen nappaavat.
 
Olen vähän hupsu, kun  hemmottelen asukkejani keittämällä niille makarooneja, jotka niiden suurta herkkua, sekä kinkku, hedelmät, marjat ja tomaatti; uppoavat pieniin nokkiin hurjaa vauhtia.
Ja kun oikein niitä haluan hemmotella, vien niille aimo viipaleet omaa rahkakakkuani.
Ne nokkivat sitä aivan innoissaan, ja pyyhkivät lopuksi nokkiaan maahan, koska ovat niin sanotusti korviaan myöten rahkassa – tai siis jos kanoilla olisi korvat, tai siis korvat, jotka näkyisivät.
 
Puput Lumi ja Batman nukkuvat kanojen munimiskopeissa,
ja en ole onnellisempia pupuja nähnyt.
Aiemmin meillä oli myös lampaita, puput nukkuivat niiden selässä talviaikaan. Lampaat veimme kuitenkin viime syksynä tutulle maalais-isännälle, jolla niitä enemmänkin. Katsotaan tuleeko meille kotiin kesälampaita määkimään.
Conrad kanoineen tulee kyllä taas kesäksi ravintolani pihalle.