Heti aamulla huomasin, että enkelimme oli löytänyt tiensä lumen alta ja
nyt voivat yhdessä muurahaisen
kanssa taivaltaa.


Mieletön auringonvalo sai meidät hyökkäämään läheiselle Kärnäkosken laavulle ja
puuhailemaan kaikkea talvista hauskaa.
Mies ja tytär pilkkivät puuhakkaina, tosin ainoa saalis oli vanha kepakko.


Onneksi emme joutuneet kulkemaan tätä kaatunutta puuta pitkin

Minä kuvailin koko päivän ja hoidin ruokahuoltoa.
Laavulla löytyy valmiina aina kuivia puita, ja sain tulen hyvin syttymään.
Nautimme herkuksi paikallisia lammasmakkaroita ja kokista.
Ja palan painikkeeksi tummaa suklaata.
Ihanan täydellinen päivä.



Kärnäkosken vanha mylly


Kärnäkoskea




Vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy




Laavulla




Kyökkipiika tulenvahtina






Viimeinkin, nälkä kurnii jo


Näkymiä laavulta


Talven keskelläkin löytyy suloisia sammalia.







veden kirkkaus näkyy tässä tosi selvästi, kaikki näkyy pohjasta läpi


















välillä taas kalliotutkintaa


takaisin koskelle








Puussa kasvoi tatteja vaiko kääpiä














Tässä meidän perhettä pilkillä


Tässä isä ja tytär, siis Kuolimolla

ON TOSI KIVAA, ETTÄ JO NIIN MONI ON LÖYTÄNYT BLOGINI JA SEURAA SITÄ, KIITOS TEILLE.
Yritän osata löytää mieluisia kuvia ja aiheita, jotka kiinostavat teitä muitakin.
On pyydetty kuvia talostamme ja kodistamme.
Laitan nyt tähän kuvia ulkopuolelta, ja kuvailen sisällä kun ehdin, ja laitan sitten niitäkin.
Thank you all who share this Blog with me.

Tässä kuvaa talomme pihalta, alhaalla järvi Saimaa



Pihanäkymää Saimaalle Partakoskella


Kaksi meidän neljästä Vuodenajat patsaasta, jokainen nainen katsoo omaan ilmansuuntaansa


Pihallamme seisova, mieheni tekemä, vanha kivipenkki


Tässä taloamme, tämä puoli vielä keskeneräinen sisältä sekä osittain ulkoakin


Tuonne ylös laitan, sen tilan valmistuttua, ihanan erkkerihuoneen, jossa
voimme nautiskella aamupalaa tai  iltapalaa


Alussa luulin, että yläkerrassa kummittelee, en uskaltanut mennä rappuja kuin puoleenväliin, ja käsivarren karvat nousivat pystyyn ja alkoi hirvittää. Piti kääntyä takaisin alas.
Täällä oli hurjia kummitusjuttuja, että joku valkoinen nainen kummittelee talossa ja liikkuu öisin huoneessa.
Talon toimiessa kouluna, vanha miesopettaja oli joutunut muuttamaan pois täältä, koska hän alkoi pelätä, en tiedä olivatko kylän pojat käyneet kummittelemassa, vai mitä luuli kuulevansa.
Talossahan on voinut kuolla ihmisiä, meidän pihalla ja mäellä
on tapettu paljon sotilaita 1700-luvun lopun sotien aikana, ja on kerrottu,
että ruhtinaan palvelustytöt katosivat oudosti...


Pihamme suihkuallas, vielä keskeneräinen, kesäksi toivottavasti saamme toimimaan


Tässä kaksi 4-sarjan soittajapatsaista


Taas näkymää vanhaan ruhtinaan puistoon sekä Saimaalle


Takapihan puolta, portaat vielä keskeneräiset, sekä yläikkuna vaiheessa...


Meidän kanojen, kukkojen ja pupujen valtakuntaa

Laitoin jo pääsiäisruohot tai oikeesti spelttijyvät itämään. Niissä menee aina aikansa, ja tänä vuonna emme siis vietä pääsiäistä pääsiäisenä kotona, vaan juhlimme sitä etukäteen.
Tällaisia ihania syötävän söpöjä kynttilöitä löysin pääsiäiseksi Tuliniekasta.


tässä ilahduttavat kotona


tässä ilahduttavat ravintolassani ja pääsiäispupu vahtii



tässä ne ruohot kohisten kasvaa

Harmillisen pitkä tauko tullut täällä vierailuuni, mutta nyt on ollut aika tehdä vähän toisenlaisia juttuja.
Laitan muutamia kuvia matkaltani ja tässä vähän muisteluita.
Kyllähän osa sydämestä jäi sinne Italiaan.
Ihmiset olivat ihanan sydämellisiä ja maisemat jumalaisen kauniita, niin erilaisia kuin täällä kotimaassa.
Ja se ruoka ja  ne maut - oo lalaa -  siellä on pitkät perinteet ruokahistorialla, ja sen tuntee maussa.
Suomalaiset juustot ja makkarat ovat laadukkaita ja herkullisia, mutta siellä ihan oma maailmansa.
Joten tämä piika siis raahasi matkalaukut pullollaan juustoja, oliiviöljyä, salamimakkaroita, pastaa, kapriksia ja muita herkkuja kotituliaisiksi.
Lentokentällä vielä purettiin, punnittin ja pakattiin kaikkien kasseihin, jonne vaan mahtui, minun herkkuja.
Ja sitten jouduin vielä tullissa erikoistutkintaan, kun vaan piippasi ja piippasi, kun menin portista, lopulta antoivat periksi ja näyttivät että voin mennä.
Kaverini jännäsivät miten käy ja löytyykö piipin syy. Farkuissa varmaankin joku niitti piippasi, jäi mysteeriksi.
Ja tytölle tietenkin piti tuoda tuliaisia, vähän vaatteita, meikkiä, kengät ja herkkuja.
Suunnitelmia on paljon ja katsotaan mitä kaikkea saan toteutetuksi ravintolaan liittyen.
tässä näkymää SanMarinon miltei huipulta


lisää näkymiä SanMarinon muureilta


matkalta hotelliin laakson viljelysmaita, käynnillämme oli juuri viikkoa aiemmin satanut
runsaasti lunta, ja joillain alueilla sitä oli 2-4 metriä. paikalliset olivat kauhuissaan, se oli heille katastrofi

lihakauppiaan herkkuja ja maistiaisia

juustolassa vierailua ja kaupan herkkuja maistelemassa ja ostamassa


ikkunaostoksilla,  makkara/lihakaupan suloinen näyteikkuna; tämä possu sai nauttivia katseita eikä tule syödyksi


pienen kynttiläkaupan valikoimaa

hotellin pakkauskoristelua


sain ihania vinkkejä kattauksiin enkä osannut lakata ihastelemasta kauneutta


potpourri tuoksui jokapuolella, myös hotellihuoneissa, kauniisti aseteltuna, mitä erikoisimmissa
astioissa ja vaaseissa


hotelli on täynnä tosi vanhoja käsinmaalattuja huonekaluja


sängynpäätymme


hotellihuoneen seinään ulokkeeseen suoraan käsinmaalattu teos... ihana... ja joka huoneessa
käytävän kaidetta hotellissa


aulabaaria vastaanotossa


monen ruokalajin illallinen, tässä lihapääruokia, kanaa, tuoremakkaraa, possua, nautaa, kasviksia


casa artusin seinältä kartta, jossa romagnan alueen paikallisia lähiruokaherkkuja


jättiläispata kanaherkkuineen ja liemineen


tuorejuusto -suklaajälkiruoka kivasti tarjoiltuna


näyttelyvitriinissä monia taidokkaasti tehtyjä paperimassa-astioita

Nyt lähdössä Italiaan, odotan innolla matkaa. Kotiin jäävä perhe odottaa tuliaisia kotiin,

ja niitä tuodaan.