Navetassamme asustelee kolme hienoa kukkoa, Carlos, Sakke ja Konrad. Kaikilla omat haareminsa,
ja välillä meteli aivan villiä, kun kiekuvat yhteen ääneen.
Kanat munivat meille herkkuja päivittäin, ja usein aloitamme aamun tuoreella munakkaalla.
Carloksen kanat ovat Pepi, Sofia ja Elena, olemme saaneet koko kanaperheen lahjoituksena kasäasiakkailtamme. Carloskin oli kesällä hohtavan valkoinen, kun asustelivat hiekkapohjaisessa häkissä. Nyt kun kuopivat navetassa innoissaan pehkuja ja multaa, ei enää niin valkoinen, mutta toukukas ja onnellinen ja varsinainen gentleman. Nostaa nokallaan ruuan astiasta maahan ja nyökyttelee, tarjoaa sen kanoille, sekä kaakattaa.
Sakella haaremissaan vanha Katariina, pullea ja vähän koppava, sekä Illi, Lilli, Tilli ja Vieno.
Vieno on pienin, mutta sisukkain.
Konradin kanat taas ovat nimeltään Tyyne, Esteri, Adalmiina, Helli ja Aune.
Kanojen nimet tuovat vanhoja sukulaisia mieleen, ei niinkään luonteensa vuoksi, vaan siitä ilosta, että voimme taas nimiä käyttää.
 
Kesällä kanojen suurinta herkkua ovat kastemadot ja koppakuoriaiset; mitä isompi ja vauhdikkaampi mato, sitä halukkaammin ne sen nappaavat.
 
Olen vähän hupsu, kun  hemmottelen asukkejani keittämällä niille makarooneja, jotka niiden suurta herkkua, sekä kinkku, hedelmät, marjat ja tomaatti; uppoavat pieniin nokkiin hurjaa vauhtia.
Ja kun oikein niitä haluan hemmotella, vien niille aimo viipaleet omaa rahkakakkuani.
Ne nokkivat sitä aivan innoissaan, ja pyyhkivät lopuksi nokkiaan maahan, koska ovat niin sanotusti korviaan myöten rahkassa – tai siis jos kanoilla olisi korvat, tai siis korvat, jotka näkyisivät.
 
Puput Lumi ja Batman nukkuvat kanojen munimiskopeissa,
ja en ole onnellisempia pupuja nähnyt.
Aiemmin meillä oli myös lampaita, puput nukkuivat niiden selässä talviaikaan. Lampaat veimme kuitenkin viime syksynä tutulle maalais-isännälle, jolla niitä enemmänkin. Katsotaan tuleeko meille kotiin kesälampaita määkimään.
Conrad kanoineen tulee kyllä taas kesäksi ravintolani pihalle.